Tänä viikonloppuna olen pitkästä aikaa itkenyt oikein
kunnolla niiden vihapuheiden takia. Ne ovat nimittäin saaneet tyttöystäväni
itkemään. Ne ovat myös satuttaneet suuresti arvostamaani piispaani Irja
Askolaa, jonka näin tänään pyyhkivän kyynelen silmäkulmastaan uutta pappia
siunatessaan järkyttävän provokaatiohuutelun jälkeen. Itseeni kohdistuvat
puheet vielä kestän, mutta sitä en kestä, että minulle rakkaita ja tärkeitä
ihmisiä satutetaan.
Kutsun jokaista, joka haluaa, että seksuaalivähemmistöillä
on kirkossa ja yhteiskunnassa tasavertaiset oikeudet heteroiden kanssa, yhä
kiihkeämpään taistoon. Nyt ei saa luovuttaa. Nyt pitää puhua rakkauden puolesta
vihapuhetta vastaan. ’Voita paha hyvällä’ sanoo roomalaiskirjekin (Room. 12:
21). Puhutaan hyvää ja tehdään hyvää.
Syksyllä 2014 on seurakuntavaalit. Pidetään huolta, että
sinne saadaan paljon hyviä ehdokkaita, ja äänestetään niissä vaaleissa. Niillä
vaaleilla on merkitystä, että saadaan tämä asia viimein pois
päiväjärjestyksestä ja seksuaalivähemmistöille tasavertaiset oikeudet. Sitten
voidaan keskittyä itkemään todellisia epäkohtia tässä maailmassa, jossa niin
moni kärsii köyhyydestä ja väkivallasta ja jossa koko luomakuntaa ahneuden
takia tuhotaan.