Identiteettiäni määrittää monta asiaa, mutta tätä blogia lukevan on ehkä oleellista tietää, että olen kristitty, pappi, ja homoseksuaali. Itse en pidä homoseksuaalisuuttani ristinä, mutta usein tuntuu, että niin minun muka kuuluisi kokea, kun määrittelen itseni myös kristityksi. Haluan kirjoittaa siitä, mitä näen ja koen maailmassa, jossa ristejä on monenlaisia. Minulla on omani ja sinulla omasi.



torstai 24. maaliskuuta 2011

Kullakin on ristinsä kannettavana

Viime päivinä on puhuttu paljon Nuotta-lehden ja erinäisten järjestöjen Älä alistu –kampanjasta, johon kuuluu ’Annin’ video. Minä haluan kommentoida sitä videota ja peilata sitä omaan tarinaani.

Toivon, että kaikki se, mitä ’Anni’ videolla puhuu, on todella sitä, mitä hän itse ajattelee, eikä näkemyksiä, joita hänelle on syötetty niissä kristillisissä piireissä, joihin hän ajautui. Toivon, että hän todella on löytänyt aidon identiteettinsä. Suren vain sitä, jos se päätös, jonka hän teki, kumpuaa siitä yksioikoisesta raamatuntulkinnasta, jossa uskotaan, että 'homoseksuaalinen elämäntapa' on väärä. Suren sitä, jos hän on pakottanut itsensä muuttumaan sellaiseksi kuin hänelle on opetettu Jumalan häneltä toivovan.

Minun tieni on ollut erilainen kuin 'Annin'. Minulla on myös erilainen risti kannettavanani. Minä kasvoin pitkälti sellaisessa kristillisessä viitekehyksessä, jossa kirjaimellinen raamatuntulkinta oli se ainoa oikea ja syntiä oli siellä sun täällä ja se piti myös sanoa synniksi. Silloin luulin olevani hetero. Sitten kun aloin joskus 'Annin' ikäisenä miettiä vakavasti, olenko ehkä lesbo, niin minua ahdisti, koska olin vielä silloin sitä mieltä, että homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä. Helpotus tuli kuitenkin aina pian siitä, kun koin, etten kuitenkaan voisi kuvitella harrastavani seksiä toisen naisen kanssa. Siihen ajatukseen minä sitten tarrauduin, minä joka en silloin vielä seksistä mitään tiennyt, en miesten enkä naisten kanssa.

En joutunut todella käsittelemään itsessäni sitä ristiriitaa, että olisin tuntenut olevani lesbo ja että Jumala ei sitä hyväksy, koska fundamentalistiaikoinani luulin olevani hetero. Sitten muuttui raamattunäkemykseni ja vasta vuosia sen jälkeen tiedostin oman lesbouteni ja koin suunnattoman vapautumisen tunteen.

Uskon, että 'Annin' tarkoitus on hyvä. Uskon hänen olevan vilpitön ja haluavan vain olla esimerkkinä nuorille siitä, että Jumala voi auttaa ihmistä tulemaan heteroksi. Uskon hänen aidosti haluavan tarjota kristityille nuorille vaihtoehdon tässä yhteiskunnassa. Pelkään hänen kuitenkin olevan sokea sille uskonnolliselle ilmapiirille, jossa hän nyt elää. Ei hän pysty arvioimaan sen vaikutusta puhuessaan itse ympäröivän yhteiskunnan vaikutuksesta nykynuoriin. Kaikkiin meihin vaikuttaa se, mitä ympärillämme on.

Minä uskon, että Jumala haluaa meidän kaikkien olevan totta juuri sellaisina kuin olemme. Meidän ei tarvitse muuttua. Me saamme olla ja rakastaa. Minä rukoilen 'Annin' puolesta. Rukoilen jokaisen nuoren puolesta, joka pohtii omaa seksuaali-identiteettiään. Rukoilen kaikkien ihmisten puolesta, että me saisimme tuntea niin kuin psalmin 139 kirjoittaja: 'Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä.' Minun ei tarvitse muuttua. Olen ihme juuri tällaisena. Kiitos, rakas Jumala.

2 kommenttia:

  1. Heip.

    Löysin tän sun blogin yhen tärkeän ihmisen antaman vihjeen kautta ja päätin kattoa mitä täällä sanotaan... ja nyt oon todella ilonen siitä mitä luin. Just tätä tää elämä tarvii nyt, kun kaikki heittää kuperkeikkaa kaikessa.

    Oon ite valmistunu kirkon nuorisotyöntekijäks viime joulukuussa ja nyt toukokuussa mulla on sitte ensimmäinen, suuri näytönpaikka: alotan noin vuoden mittasen viransijaisuuden seurakunnan varhaisnuorisotyössä! Oon menossa luottavaisin mielin töihin, koska paikka ja ihmiset on tuttuja ja työ on sitä mitä haluan tehä. Okei, vielä jonain päivänä haluun kyllä suunnata ihan nuorisotyöhön, mut tiän että tästä on hyvä alottaa nyt. Oon kuitenkin menossa innolla töihin ja tiän että ei mua ainakaan työyhteisön puolelta litata, kiitos Luojan. Mutta tiän myös sen, että aina on jossain nurkan, kulman ja kaiken takana joku, joka sanoo "homoseksuaalisuus on väärin, Taru, sinä olet väärin." Inhaa.

    Kerran mun yks hyvä ystävä sano, että kunhan mulla on asiat kunnossa itteni ja Jumalan kanssa, ei oo hätää. Siihe miä haluun luottaa!

    Hei Laura, toivottavast jatkat kirjottamista tässä, olis hienoa lukea tästä kaikesta ja vähän enemmästäkin! (:

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon kommentistasi, tAru! Mä toivon sulle kaikkea hyvää ja paljon siunausta tulevaan tärkeään työhösi. Kyllä Jumala pitää meistä huolta. Tärkeintä on, että itse tiedät olevasi arvokas. Tuntuu hyvältä, että sanot niin olevan. :-)

    VastaaPoista