Totesin Huomenta Suomen haastattelussa aika tarkalleen kaksi vuotta sitten, etten kannata homojen avioliittoa. Olin sitä mieltä, että heterot saavat minun puolestani pitää sen. Nyt olen eri mieltä. En näe mitään syytä sille, miksi meitä meitä homoseksuaaleja pitäisi syrjiä siltäkään osin. En enää tyydy niin vähään.
Tätähän monet konservatiivikristityt ovat pelänneet: Ensin ne vaativat, että homous poistetaan rikosten ja sairauksien joukosta, sitten ne haluavat, ettei enää tarvitse piilotella, sitten ollaankin jo vaatimassa oikeutta avioliittoon ja adoptioon. Newsflash: homoseksuaaleilla ihmisillä on keskimäärin ihan samat toiveet ja tarpeet kuin heteroseksuaaleillakin. Meilläkin on oikeus olla näkyviä. Se ei tarkoita sitä, että haluaisimme tehdä erityisen numeron seksuaalisesta suuntauksestamme. Voi kun eläisimmekin sellaisessa yhteiskunnassa, jossa siihen ei enää olisi tarvetta. Sitä onnea meillä ei kuitenkaan vielä ole. Kun nyt saisimme edes ne yhtäläiset oikeudet ensin.
Edesmennyt mummoni sanoi joskus: 'Onhan niitä homoja aina ollut, mutta ennen ne sentään tajusivat pysyä piilossa.' Hän ei silloin tiennyt homoseksuaalisuudestani. En ollut sitä silloin vielä itsekään tiedostanut. Pahalta se silti tuntui jo silloin, vaikka ymmärsinkin, että hän kuului aivan eri sukupolveen ja oli myös oman raamatuntulkintansa vanki. Mummoni oli minulle todella rakas ja hänen ansiostaan koen ymmärtäväni hyvin konservatiivikristittyjen kannanottoja. Olimme monesti aivan eri mieltä asioista, mutta päädyimme aina siihen, että siinä kaikkein oleellisimmassa olemme samaa mieltä: uskomme samaan Jumalaan, joka on kuollut meidän puolestamme ja luvannut meille ikuisen elämän.
Minä en ymmärrä, miten se olisi heteroilta pois, jos me saisimme samat oikeudet kuin heteroilla on. Minusta on aivan käsittämätöntä esimerkiksi se, että meidän pitää maksaa siitä, jos haluamme ottaa kumppanimme nimen rekisteröidessämme parisuhteemme. Koko rekisteröinti on myös jotenkin käsittämättömän pilkkaava ilmaus. Saisimmeko mekin avioitua? Kertokaa minulle, mikä siinä niin uhkaavaa olisi heterojen kannalta? Miten homojen avioituminen uhkaisi avioliittoinstituutiota yhtään enempää kuin esimerkiksi ne lukuisat avioerot, jotka nykyisin ovat surullisen yleisiä?
Luulin, että näissä vaaleissa sukupuolineutraali avioliitto olisi vähän isompikin vaaliteema. Sitä se ei kuitenkaan tunnu olevan. Kristillisdemokraatit ja Vihreät siitä ovat puhuneet. Muiden mahdolliset kommentit minulta ovat menneet ohi. Minulle henkilökohtaisesti on erittäin surullista se, että kristilliseksi itseään sanova joukko on minun ja kaltaisteni elämäntavan tuomitsemassa oikein eturintamassa. Mielestäni minun tavassani elää ei ole mitään erityisen epäkristillistä. Samalla lailla teen syntiä kuin muutkin, ei siinä mitään. Homoseksuaalisuuteeni se ei kuitenkaan liity millään tavoin.
Palaan vielä rakkaaseen mummooni. Käytyämme jälleen kerran silloin joskus kymmenisen vuotta sitten kiivasta keskustelua homoseksuaalisuudesta kysyin häneltä, että mitä sitten, jos minä kertoisin hänelle olevani homoseksuaali. Mummoni vastasi: 'Sitten rakastaisin sinua entistä enemmän.' Kuulisinpa näin kauniita kommentteja muiltakin konservatiivikristityiltä.
Kiitos sinulle kaikesta, rakas pikkumummoni. Taivaassa tavataan!
Viksuja sanoja taas.
VastaaPoistaOn jotenki inhaa, että edelleen tää avioliittoparisuhdeliipalaapa-asia vaan jyllää avoinaisena, vaikka Suomen lainsäädännössä toisaalta peräänkuulutetaan tasa-arvon ja yhtäläisten oikeuksien puolesta. Naurettavaa, jos asia ei etene tulevalla hallituskaudella! Muuten ihan semihyvässä poliittisessa jamassa Suomi porskuttaa kohta ihan perässä... Sellaseen taantumiseenko tässä nyt sitten halutaan?
Jajoo, mullakaan ei kyllä riitä aivo sille kaikella puheelle ja pulinalle, mitä just esimerkiks kristillisdemarit pitää yllä. Heiän vaalikampanjassa käyttämänsä lause, "teemme arvoistasi politiikkaa", on mun mielestä aika pelottava. On pelottavaa, jos politiikkaan sekotetaan noin vahvasti ne omat elämänarvot ja muut, koska vaikka Suomessa kirkolla (vielä toistaseks...) on ihan iso jäsenmäärä, ei ne arvot kuitenkaan oo niin selkeitä jokaselle kansalaiselle. Tottakai puolueiden jäsenten elämässä ne elämän arvot ja tapa tehä politiikkaa kulkee käsi kädessä, mutta joku raja on oltava siinäki asiassa. Jokaisen arvot ja elämäntapa ja katsomus on tärkeitä, mutta jos niillä poljetaan muun väen oikeuksia ja elämää, menee jossain vahvasti pieleen. En tarkota että joku tekis nyt vaalityötään väärin, mut tarkotan että jotkut asiat olis hyvä pitää erillään kuitenkin. Nää ei oo kuitenkaan kirkolliset vaalit, joissa päätetään Suomen kirkon asioista, vaan eduskuntavaalit, jossa päätetään Suomen kaikkien kansalaisten asioista ja oikeuksista.
Jo vain, saatoin saavuttaa tässä kommentissa nyt maksimaalisen sekavuushuipun, mutta toivottavasti joku ajatuksen pätkä sieltä kuultaa läpi! (:
Aurinkoisia kevätpäiviä sulle, kohta saa taas tennarit jalkaan!
Minun mummuni taas muutama vuosi sitten pohdiskeli erään iltakeskustelumme aikana (tietämättä, että olin alkanut kyseenalaistaa seksuaalista identiteettiäni), että hän ei usko kenenkään valitsevan homoutta, että eiköhän se ole ihan synnynnäistä. Että minkä sille voi, samanlaisia luojanluomia kaikki. Multa meinasi suu loksahtaa auki hämmennyksestä, kun kuulin tämän aika konservatiivisen ihmisen sanomana. En tosin ole nyt jälkeenpäin ottanut identiteettiäni mummun kanssa puheeksi, koska en ole ole oikein vieläkään ulkona kaapista. En tiedä mahtaako mummulla olla jotain intuitiivista tietoa, vai tekikö hän vain tiettyjä johtopäätöksiä siitä, että lähestyin kovaa vauhtia kolmeakymmentä, enkä koskaan ollut vienyt yhtään poikaa kotiin näytille... :D Mutta mummu kyllä osasi - ehkä tietämättään - rohkaista.
VastaaPoistaTämä kommentti tulee nyt tosi myöhään, mutta löysin blogisi vasta puolisen tuntia sitten. Muutkin kirjoituksesi antavat ajattelemisen aihetta, mutta tässä oli niin helppo kohta tarttua, joten tähän tartuin, vaikka joskus onkin vaikea kommentoida aivan uutta blogituttavuutta. :)