Tasa-arvoinen avioliittolaki puhututtaa. Moni sanoo, ettei siihen pidä sotkea kirkkoa ja sen näkemyksiä asiasta, koska kyse on maallisesta lainsäädännöstä. Olen vähän eri mieltä asiasta, vaikka ajattelenkin, että kysymys lainsäädännöstä sinänsä on maallinen. Meillä kuitenkin edelleen valtaosa kansasta kuuluu kirkkoon. Aktiivisia kirkon jäseniä ei ole läheskään yhtä paljon, mutta väittäisin, että tässä homoseksuaalisuuskysymyksessä on paljon niitä, jotka pohjaavat käsityksensä jotenkin epämääräisesti Raamatusta nouseviin ajatuksiin tai siihen, miten he ajattelevat, että kristityn pitäisi tähän asiaan suhtautua. Siksi on hyvä tuoda esiin myös asian kristillistä puolta. Ja siksi minä pappina, kristittynä ja homoseksuaalina haluan nostaa esiin yhden asian:
Meitä, jotka olemme itse homoseksuaaleja, tulisi kuulla aika tarkasti. Niiden, jotka ajattelevat, että homoseksuaalisuus on syntiä ja selkeästi Raamatussa tuomittu, tulisi kuunnella erityisen tarkasti meitä kristittyjä homoseksuaaleja. En käsitä, miten se ei tunnu monelle merkitsevän mitään, että me olemme todella tarkasti asian joutuneet omalla kohdallamme pohtimaan, kun sitä Sodomaa ja Gomorraa yms. on saatu kuulla ihan riittämiin eri puolilta. Kun saa kuulla joutuvansa helvetissä pahempaan paikkaan kuin al-qaidan terroristit - joiden kohtaloon en sinänsä ota kantaa - niin kyllä se pakottaa miettimään, onko sitä oikeasti synnin tiellä vai ei. Eikö tällä argumentilla ole mitään merkitystä niille, jotka haluavat evätä meiltä Jumalan siunauksen pyytämisen liitollemme? Ei kai, kun olemme sitten ilmeisesti jotenkin vääränlaisiksi luotuja tai kieroon kasvaneita ja siksi ansaitsemme kaikki lyönnit kunnes heräämme haluamaan eheytyä heteroiksi. Vai miten se oikein oli?
Minä olen saanut käsityksen, että me kaikki ihmiset erotuksetta olemme helvettiläisiä. Ei meitä homous tai heterous pelasta. Jeesus kuitenkin otti meidän paikkamme helvetissä ja tarjoaa meille autuasta vaihtokauppaa: omaa paikkaansa taivaassa. Jeesus meidät pelastaa, ei mikään eikä kukaan muu.
VastaaPoistaTaisi mennä vähän asian vierestä, tai pointtisi vierestä.
Nimimerkki "Konservatiivi"
Jatkan vielä teoriassa. Jos eduskunta vahvistaa sukupuolineutraalin avioliittolain ja jos kirkko jossain vaiheessa alkaa vihkiä/siunata samaa sukupuolta olevia aviopareja, hyväksyisitkö sen, että ns. konservatiivit saisivat omantunnon vapauden ja väistämisoikeuden niistä tehtävistä, joita eivät katso voivansa tehdä? Vai olisitko sitä mieltä, että kaikki pitää pakottaa ja eri mieltä olevat vaientaa tai sitten kokonaan ajaa ulos kirkosta perustamaan omia Luther-säätiön kaltaisia yhteisöjään?
VastaaPoistaVoi kun osaisi sanoa asiat jotenkin hyvin ja täsmällisesti. Harmittaa, kun taidan kuulostaa provosoivalta. Olen pienen ikäni ja läheltä seurannut ns. konservatiivin hengellisen yhteisön toimintaa. Itse en ole varsinaisesti ottanut kantaa esimerkiksi naispappeuteen, jonka kirkko hyväksyi 1986, eikä kukaan ole minua siihen painostanut. En ole vastustanut enkä ajanut naispappeutta. En boikotoi pappeja sillä perusteella, ovatko he naisia tai miehiä. Kantani taitaa siis olla suurin piirtein löperö?
VastaaPoistaEn ole myöskään vastustanut naispappeuden vastustajia. Tosin varsinaisia vastustajia ei kai ole, kun kerran naisppeus on jo toteutunut. Ehkä voisi puhua eri asteisista "torjujista". Koska olen tuntenut monia torjujia, joita kunnioitan, myös sympatiani on heidän puolellaan. Haluaisin suoda heille tilaa ja vapautta. Samastun Heini Junkkaalan näytelmän Kristuksen morsian repliikkiin: Vastustan naisppappien vastustajien vastustamista.
Anteeksi, tuli repliikkitulva. Eikä tämä naisppeus ollut edes sinun aiheesi etkä varmaankaan ole joutunut kokemaan paljon kipuilua tässä asiassa. Minua itseäni harmittaa, kun naispappeus ja seksuaalisen suuntautumisen kysymykset sotketaan jatkuvasti yhteen. Tämä oli minulle vain tutumpi ja helpompi ja jotenkin rinnasteinen kirkon kysymys.
Miksi kirkossa ollaan samoissa poteroissa ja kiistakysymyksissä vuodesta ja vuosikymmenstä toiseen? MIksei päästä rauhaan ja rinnakkaiseloon?
Kiitos kysymyksistäsi, Paula. Pahoittelen, että vastaamisessa on kestänyt tovi jos toinenkin. Jeesus meidät todellakin pelastaa ja kyse on kasteesta ja uskosta, ei mistään muusta. On kuitenkin paljon kristittyjä, jotka tuomitsevat helvettiin toisia ihmisiä näiden tekojen perusteella. Se on väärin.
VastaaPoistaKyllä minä pystyisin hyväksymään sen, että papilla olisi omantunnonvapaus sen suhteen, siunaako tai vihkiikö hän samaa sukupuolta olevia pariskuntia. Kukapa edes haluaisi elämänsä suureen juhlaan papin, joka ei haluaisi oikeasti olla siinä tilanteessa? Pitäisi vain säätää seurakunnalle velvollisuus järjestää pariskunnalle sellainen pappi, joka mielellään toimituksen suorittaa.
Tuo poteroissa oleminen lienee tyypillistä meille ihmisille. Näissä uskonasioissa ollaan niin hirveän henkilökohtaisissa ja syvältä koskettavissa asioissa kiinni, että helposti tullaan satutetuksi puolin ja toisin. Sitten ehkä mennään puolustusasemiin ja sieltä sitten vähän etäisyyden päästä tökitään toisiamme. Toivoisin, ettei se olisi niin. Kiitos sinulle rakentavasta keskustelusta. :-)