Identiteettiäni määrittää monta asiaa, mutta tätä blogia lukevan on ehkä oleellista tietää, että olen kristitty, pappi, ja homoseksuaali. Itse en pidä homoseksuaalisuuttani ristinä, mutta usein tuntuu, että niin minun muka kuuluisi kokea, kun määrittelen itseni myös kristityksi. Haluan kirjoittaa siitä, mitä näen ja koen maailmassa, jossa ristejä on monenlaisia. Minulla on omani ja sinulla omasi.



keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Täyskielto median homokeskustelulle?

Luin Kotimaa24:n sivuilta Laura Virtasen kirjoittaman blogin 'Mediassa voi onnistuakin'. Se oli todella pitkä kirjoitus, joka käsitteli kirjaa nimeltä 'After the Ball: How America Will Conquer Its Fear and Hatred of Gays in the `90s' sekä tietenkin Virtasen ajatuksia aiheesta.

Koko pitkästä kirjoituksesta minulle jäi päällimmäisenä mieleen sen kaksi ensimmäistä virkettä:
'Jatkan omalta osaltani bloggaamista aiheesta, joka ei ota loppuakseen. Aiheesta, joka ei juuri livearjessa tule keskusteluihin, mutta jota ahkerasti puidaan medioissa.'

Minä olen julkisesti ilmaissut olevani pappi ja homoseksuaali. Usein olen rikkonut itseäni lukemalla erinäisiä loukkaavia nettikirjoituksia tai kuuntelemalla jonkun mediassa antamia lausuntoja. Harvoin olen kuitenkaan tavannut ihmisiä, jotka suoraan päin näköä heittäisivät yhtä törkeitä lauseita. Miksi se on niin? Tästähän on paljon puhuttu. Eikö siinä ole pitkälti kyse siitä, että nettiin kirjoittaessa tai vaikka julkisuuteen haastattelua antaessa on helppo unohtaa ne ihmiset, meidät ihmiset, joita asia henkilökohtaisesti koskettaa. On helppo puhua vain asiasta asiana ja siksi käyttää niin jyrkkiä ilmauksia. Uskon, että tilanne olisi aivan toinen, jos kyseiset ihmiset puhuisivat meikäläisten kanssa livenä.

Olen alkanut leikitellä ajatuksella siitä, että median homokeskustelulle pantaisiin täyskielto vaikka vuoden ajaksi. Sinä aikana aiheesta saisi puhua vain livenä ihmisten kanssa. Muuttaisikohan se mitään? Ei välttämättä. Uskon, että se kuitenkin pakottaisi ihmiset miettimään paljon tarkemmin sitä, mitä he puhuvat - ainakin jos he keskustelisivat meidän homojen ja lesbojen kanssa. Harva ihminen on niin julma, että lätisee ihan mitä tahansa päin näköä - vaikka tosin sitäkin olen kohdannut. Kun on se suuri rakkauden kirja kädessä, niin sillä on helppo mäiskiä kyseenalaistaen toisten ihmisten taivaspaikkoja. Se satuttaa.

Odotan sitä, että joku näyttäisi minulle yhdenkin kohdan, jossa Jeesus käytti pyhiä kirjoituksia niin, että toinen ihminen jäi hänen eteensä itkemään. Missä se kohta on? Meitä on monia, jotka itkemme. Meitä on monia, jotka haluavat lopettaa itkemisen ja vain rakastaa, rakastaa myös teitä, jotka ette meidän elämäntapaamme hyväksy.

Jeesuksen jäähyväisrukouksesta: 'Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.' Joh. 17: 21

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti