Identiteettiäni määrittää monta asiaa, mutta tätä blogia lukevan on ehkä oleellista tietää, että olen kristitty, pappi, ja homoseksuaali. Itse en pidä homoseksuaalisuuttani ristinä, mutta usein tuntuu, että niin minun muka kuuluisi kokea, kun määrittelen itseni myös kristityksi. Haluan kirjoittaa siitä, mitä näen ja koen maailmassa, jossa ristejä on monenlaisia. Minulla on omani ja sinulla omasi.



keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Lesbolle munaa, kiitos!

Kirjoitan tässä nyt kirkolliskokouksen hyväksymästä rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja kanssa. Wikipedia kertoo asiasta näin, jos haluat teemaan vähän perehtyä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Rukous_parisuhteensa_rekister%C3%B6ineiden_kanssa

Ymmärrän sen, että parisuhteiden siunaamisen kaava ei mitenkään olisi mennyt kirkolliskokouksessa läpi. Silti tämä nykytilanne on täysin kestämätön - sekä papin että parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten näkökulmasta. Kuvitelkaapa oikeasti tilanne, jossa onnensa kukkuloilla oleva pariskunta lähestyy pappia haluten saada Jumalan siunauksen elinikäiseksi tarkoitetulle rakkauteen, kunnioitukseen ja tasa-arvoon perustuvalle suhteelleen. Mitä voi pappi tehdä? Hänen velvollisuutensa on nykyohjeistuksen mukaan tehdä parille selväksi, että siunausta ei tipu mutta rukoilla kyllä voidaan. Jos pari tällaisen rukouksen haluaa, papin tulee vielä siinä itse juhlatilanteessa - jota ei varmaan juhlaksi edes saisi sanoa, pelkäksi vapaamuotoiseksi rukoukseksi vain - tehdä kaikille tiettäväksi, että kyse ei missään tapauksessa ole vihkimisestä tai siunaamisesta. Saanen kysyä, miksi tällaista korostusta ei vaadita avioliittoa siunattaessa. Sen voi todella helposti sekottaa avioliittoon vihkimiseen, ellei pappi heti alussa tee tiettäväksi, että siitä ei nyt tässä ole kyse. Jotenkin kukaan ei vain ole sitä vaatimassa.

Pointtini on kuitenkin se, että nykyohjeistuksella papilla ei ole mahdollisuutta antaa pariskunnalle sitä, mitä he toivovat. Mielestäni kirkolliskokouksen tekemä päätös on julma. Mieleeni tulee yksi kohta Raamatusta, jossa Jeesus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan: '"Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät."' (Luuk. 11: 9-13)

Eikö tällainen rukous ole pitkälti sitä, että ihminen pyytää kalaa ja saa käärmeen? Käärmeeltä se minusta tuntuisi, jos pyytäisin siunausta ja saisinkin vain rukouksen. Voihan sen käärmeenkin tietenkin tappaa ja syödä. Luulen, että Jeesus kuitenkin tarkoitti jotain muuta vertauksellaan. Toivottavasti joskus tulee se päivä, kun meille homoseksuaaleillekin tarjotaan kalaa ja munaa. Luulisi niiden konservatiivienkin olevan onnellisia, kun lesbo haluaa munaa. ;-D (Pakollinen loppukevennys sinänsä vakavaan teemaan. :-))

1 kommentti:

  1. Oivaltavasti kirjoitettu! UT:n olennainen sisältö on beatlesmainen "All You need is Love". Monen "kiihkouskovaisen" näkökulma on mahdollisimman kaukana Jeesuksen puheiden hengestä, suorastaan käänteinen. Monen uskonnottoman puheet taas voivat olla hyvinkin lähellä niitä.

    Jotkut voisivat myös pohtia, että UT:iinkin on satojen vuosien aikana lisäilty kaikenlaista "tarpeellista" ja toisaalta jätetty pois kaikenlaista silloisten päättäjien maailmankuvaan sopimatonta - siinä saivat naiset kyytiä aktiivisina toimijoina. Puhumattakaan VT:stä, jonka tarinoissa on selvästi ihan eri jumala kuin UT:ssä - ankara, loukkaantuva ja kostonhimoinen vs. armollinen ja rakastava...

    VastaaPoista