Uskonnollinen vakaumus ja seksuaalisuus - mitä yhteistä?

Keskustelu siitä, onko homoseksuaalisuuden toteuttaminen syntiä, onko se Raamatun vastaista ja mistä koko homoseksuaalisuus edes johtuu, käy kuumana kirkossamme. Eri tavoin asiasta ajattelevat heittävät omia kommenttejaan puolesta ja vastaan. Jotkut jopa ymmärtävät toistensa näkemyksiä. Silti kukaan ei muuta mielipidettään. Kukaan ei muuta mielipidettään. Keskustelu onkin mielestäni hedelmätöntä, mikäli sen tavoitteena on saada toisia käännytettyä oman mielipiteen kannalle. Sellaista ei tapahdu.

Haluaisin verrata tätä seksuaalisuuskeskustelua vakaumuskeskusteluun. Kysyn aina riparilaisilta, voiko ihminen itse päättää, uskooko hän Jumalaan vai ei. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki nuoret ovat aina nostaneet kätensä väittäen, että ihminen voi itse päättää, uskooko hän vai ei. Totean aina olevani eri mieltä. Totean myös, että meidän kirkkomme oppi on eri linjoilla. Sen mukaan Jumala lahjoittaa uskon. Ihmisellä on asiassa jokin rooli, mutta loppujen lopuksi kyse on Jumalan teosta. Jos ihminen kastetaan jo pienenä vauvana, siinä hän saa lahjaksi uskon. Usko on jotain laajempaa ja syvempää kuin jokin järkiperäinen ratkaisu. Se ei siis ole mikään järjen päätös.

Pyydän nuoria myös pysähtymään hetkeksi miettimään, ovatko he itse kukin itse päättäneet, uskovatko he Jumalaan vai eivät. En usko, että kukaan ihminen olisi tehnyt sitä ratkaisua jotenkin istahtaen alas kokoamaan kaikkia kuulemiaan rationaalisia perusteluja puolesta tai vastaan. Sitten niitä tarpeeksi tutkailtuaan hän muka tekisi päätöksensä ja lähtisi sitä sitten seuraamaan ja ehkä siitä toisillekin puhumaan. Ei, ei se mene niin. Homma menee niin, että ihminen tiedostaa sen, että hän uskoo tai ei usko - tai on jotain siltä väliltä. Sitten hän ehkä alkaa etsiä perusteluja sille, miten hän itse asioista ajattelee ja mahdollisesti julistaa sitä omaa totuuttaan eteenpäin - näin kärjistäen sanottuna.

Uskon, että samoin on tässä homoseksuaalisuusasiassa. Jos ihminen tuntee syvällä sisimmässään, että homoseksuaalisuus on syntiä, niin hän lukee Raamattuakin siltä pohjalta, että siellähän se selvästi sanotaan. Sitten hän lainailee tiettyjä raamatunkohtia todistaakseen väitteensä muille. Tähän ajattelutapaan kuuluu myös se, että homoseksuaalisuus on syntiinlankeemuksen seurausta ja se on jonkinlainen seksuaalinen häiriö, josta voi parantua. Ainakin ihminen voi valita olla toteuttamatta sitä. Näin myös tulisi toimia, jos haluaa toteuttaa Jumalan tahdon.

Joku toinen tuntee siellä syvällä sisimmässään, että homoseksuaalisuus on täysin verrannollinen heteroseksuaalisuuden kanssa. Hän lukee Raamattuakin siltä pohjalta, että siellä olevat näennäisesti homoseksuaalisuuden tuomitsevat kohdat eivät osu kohteeseensa, jos niitä verrataan rakastavaan, sitoutuneeseen homoseksuaaliseen parisuhteeseen. Hän ehkä nojautuu luterilaiseen ajatukseen siitä, miten uskoon liittyvät asiat eli pelastuskysymykset ovat Raamatun muuttumatonta perustaa, mutta etiikan alueen kysymyksiä tulee aina arvioida uudelleen tietämyksen lisääntyessä. Hän ottaa nykyaikaisen raamatuntutkimuksen vakavasti ja sen myötä näkee Raamatussa myös inhimillisen puolen. Siksi homoja, lesboja, biseksuaaleja ja heteroita koskevat aivan samat lait. Se ei ole omasta seksuaalisesta suuntautumisesta kiinni.

Minä en ole päättänyt, että uskon Jumalaan. Minä en ole päättänyt, että olen lesbo. Molemmat asiat olen itsessäni vain todennut. Väitän, että samaa koskee sinun uskonnollista vakaumustasi ja seksuaalisuuttasi. Väitätkö toisin?